Käynnistimme Lobbaus läpinäkyväksi -kansalaisaloitteen pari viikkoa sitten. Niin perinteisessä mediassa kuin sosiaalisessa mediassakin on herännyt aika paljon kiinnostusta monella eri tasolla. Samalla olemme huomanneet, että ”lobbauksen” ympärillä esiintyy paljon myyttejä ja väärinymmäryksiä. Alle tiivistetty top 10. 

Lobbaus vaan siirtyy muualle jos sitä säädellään lailla.

“Jos eduskunnassa ramppaajista pidetään rekisteriä, tapaamiset alkaa olla kuppiloissa.” On päivänselvää, että suuri osaa vaikuttamistyöstä tapahtuu mualla kuin eduskunnassa itsessään. Kansalaisaloitteen ehdotuksessamme vaikuttamisrekisteriin kirjattaisiin “sellaiset kasvotusten tapahtuvat tapaamiset sekä ennakkoon sovitut puhelimen tai verkkoyhteyden yli tapahtuvat keskustelut, jotka eivät ole yksinomaan yksityisluonteisia, ja joilla pyritään vaikuttamaan suoraan tai välillisesti toimintaan ja mielipiteisiin edustajana”. Tämä pitää siis sisällään muuallakin kuin eduskunnassa käydyt tapaamiset. Alkuun vaikuttamisrekisteri kattaisi tosiaan vain edustajat, vaikka on selvää, että myös monien muiden, kuten valtiosihteerien, avustajien ja korkeiden virkamiesten tulisi jollain välillä tulla lobbausrekisterin piiriin.

Lobbaus leimataan epärehelliseksi toiminnaksi kokonaan. Miksi pitää ”kytätä” päättäjiä? Kampanjanne ja koko keskustelua saa lobbaamisen kuulostamaan jotenkin likaiselta.

Ei leimata. Lobbaus on aivan perustavaa laatua oleva ja tarpeellinen toiminto. Erilaiset etujärjestöt ja muut sidosryhmät tuottavat arvokkaita näkökulmia ja tutkittua tietoa. Vain pienessä osassa lobbausta on ylipäätään mitään hämäräksi tulkittavaa. Lobbausrekisteri lisää luottamusta ja ymmärrystä. Itse asiassa, monet vaikuttamistyötä tekevät henkilöt tekevät työtään ylpeästi ja toivovat työlleen avoimuutta.

Kansanedustajat puolestaan tekevät pitkiä päiviä ja saavat osakseen tarpeetontakin kritiikkiä. Koko kansalaisaloitteen yksi ajatus on “demystifioida” vaikuttamistyötä ja kansanedustajien työtä, ja pikemminkin lisätä arvostusta ja luottamusta.

Mutta minä en ole lobbari…miksi minut pitäisi kirjata johonkin rekisteriin? 

Julkisuudessa on esiintynyt keskustelua, jopa närkästystä, sen suhteen kuka oikeastaan on lobbari – ja siitä, lobbaavatko virkamiehet.

Lobbaus läpinäkyväksi -kansalaisaloite lähtee siitä, että aloitteella pyritään tuomaan esiin vaikuttamistyötä tekevät tahot, tai sidosryhmät, riippumatta siitä mitä sanalla “lobbari” varsinaisesti tarkoitetaan. “Sidosryhmillä tarkoitetaan tässä muun muassa etujärjestöjä, kansalaisjärjestöjä, laki- ja viestintätoimistoja, ajatuspajoja, säätiöitä, tutkimushankkeita ja -laitoksia,  yrityksiä, uskonnollisia yhteisöjä ja julkisia organisaatioita, joiden edustajien kanssa kansanedustajat tapaavat. Tapaamisiksi katsotaan sekä eduskunnan sisällä että sen ulkopuolella edustajan työhön liittyvät tapaamiset.”

On toki tärkeää keskustella mitä lobbaus on ja kuka on lobbari – mutta lähtökohtainen avoimuus (eli “open by default”) kaikessa vaikuttamistyössä ja päätöksenteossa on perimmäinen tavoite. Siksi esimerkiksi virkamiesten ja edustajien väliset tapaamiset tulisi mielestämme kirjata myös – riippumatta siitä pidetäänkö virkamiehiä varsinaisesti lobbareina vai ei, ja tulevatko he kutsuttuina vai ei.

Vaikuttamisrekisteristä tulee lisää hallinnollista taakkaa

Vaikuttamisrekisteri ei välttämättä lisää taakkaa kovinkaan paljon, verrattuna saavutettuihin hyötyihin. Vaikka emme aloitteessa luonnollisesti ota kantaa itse toteutukseen, ajattelemme, että lähtökohtaisesti olisi tapaamaan tulevan sidosryhmä (“lobbarin”), ei edustajan tehtävä täyttää tiedot.  Käytäntönä voisi esimerkiksi olla, että lobbaaja täyttää tapaamisten tiedot ja edustaja tai avustaja sitten kuittaa tiedot. 

Edustajat ovat olleet huolissaan, pitääkö heidän todella muistaa vaikkapa vuoden takaisia tapaamisia. Ei tarvitse! Tiedot voisi täyttää välittömästi, tai vaikkapa kuukausittain. Sidosryhmillä on tyypillisesti vahva etu itse pitää kalenterinsa ja tapaamisensa joka tapauksessa ajantasalla – esimerkiksi erilaista sisäistä raportointia tai jopa laskutusta varten.

Vaikuttamisrekisteri voi vähentää taakkaa kun vältytään tarpeettomilta kohuilta ja keskustelun laatu samalla paranee. Itse asiassa, hyvin toteutettuna vaikuttamisrekisteri voi myös olla hyödyllinen työkalu myös kansanedustajille, sillä sitä kautta voi löytyä tietyn aihepiirin tai tietyn tahon kanssa käytyjen keskusteluiden (karkea) historia – joka puolestaan auttaa palauttamaan muistijäljen ja lisää siten toiminnan tehokkuutta.

Rehellisten ja heikossa asemassa olevien kansalaisten mahdollisuudet tulla kuulluksi heikkenevät – yksityisyys häipyy.

Näemme yksityisten kansalaisten ja epämuodollisten ryhmittymien yksityisyyden ehdottoman tärkeänä. “Pykälän kannalta merkittäviksi sidosryhmätapaamisiksi ei katsota yksinomaan yksityisluonteisia tapaamisia. Tarkoitus on, ettei esimerkiksi yksittäisiä kansalaisia, jotka tapaavat edustajia tai henkilöstöä omaan henkilökohtaiseen tilanteeseensa liittyen tai väärinkäytösepäilysten taikka muiden epäkohtien esiin tuomiseksi, kirjata pykälässä tarkoitettuun rekisteriin.”

Lisäksi on tärkeää huomata, että luonnollisesti myös kansanedustajilla on oikeus yksityiseen elämään – heitä käy tapaamassa rivikansalaisten lisäksi esimerkiksi perheenjäseniä ja muuta lähipiiriä. Yksityisyyden ja avoimuuden välinen ristiriita on ratkaistavissa ja yksi aivan kriittisimpiä asioita huomioida vaikuttamisrekisteriä suunniteltaessa.

Ei kaikkia tapaamisia tai niiden sisältöjä voi julkistaa.

Ei voikaan, eikä ole tarkoituskaan. Periaate olisi kuitenkin “lähtökohtaisesti avoin”. On hyvin kuviteltavissa joitain tilanteita, joissa vaikkapa yrityssalaisuudet tai turvallisuusnäkökulmat ovat niin tärkeitä, että joitain tietoja tulisi salata.

Perusteluissa toteamme näin: “Vaikuttamisrekisterin ylläpitäjänä eduskunnan kanslia voi julkisuuslain salaamisperusteiden perusteella luokitella yksittäisiä tapaamisia tai sen joitain tietoja salaisiksi. Tietojen asianmukaiseen luokitteluun tulisi kiinnittää huomiota.

Lobbaus läpinäkyväksi -kansalaisaloite on aivan epärealistinen.

Vastaavat avoimuutta edistävät toimintatavat ovat aivan arkipäivää (ja siten myös realistisia) monissa muissa sivistysvaltioissa. Olemme poimineet ehdotukseen muutaman tärkeimmän näkökulman ja hakeneet esimerkkejä mm. EU:sta, useista Euroopan maista ja Kanadasta. Olemme keskustelleet niin poliitiikkojen, lobbareiden kuin tutkijoidenkin kanssa.

Toisaalta, aloitetta on myös kritisoitu, että se ei esimerkiksi ole kattavuudeltaan riittävän kunnianhimoinen. Lähdemme kuitenkin siitä, että eduskunnan tulisi tässä näyttää mallia, ja jostain on lähdettävä liikkeelle. Mielestämme tämä on iso askel oikeaan suuntaan.

Lobbausrekisteristä ei ole mitään konkreettista hyötyä. Mitä siellä kaikella tiedolla edes tekee?

Kiteytettynä rekisteri on yksi tekijä joka synnyttää parempaa keskustelua. Avoimuus lisää uskoa ja luottamusta politiikkaan, politiikkoihin – ja myös lobbaukseen. Kaikki tämä auttaa tekemään parempia päätöksiä.

Päätöksenteon ja keskustelun laadun parantuminen. Kun tieto on avointa ja siihen pääsy on kaikilla, niin se voidaan paremmin arvioida ja siitä voidaan luontevammin keskustella. Tämä helpottaa lobbareiden työtä, sillä myös heidän viestinsä tulevat paremmin näkyviin. Tämä helpottaa myös edunvalvojien työtä, sillä heidän päätöksensä on helpompi perustella.

Lainsäädännöllinen jalanjälki ja tieto paranee Kun lobattu tieto ja lähteet ovat tiedossa, me voimme jäljittää mihin päätökset perustuvat. Näin me voimme myös selvittää paremmin, kuka Suomessa lobbaa ja ketä. Tämä parantaa myös päätöksenteon uskottavuutta. On kuitenkin selvää, että vaikuttajarekisterin tiedot ovat vain yksi lähde. Mm. valiokuntien tieto ja aloitteen myötä parantuva valtiopäiväasiakirjojen saatavuus avoimena datana, sekä tietysti erilaiset laadullisia aineistoja tarvitaan myös kokonaiskuvan saamiseksi.

Haitallinen vaikuttaminen tulee helpommin ilmi. Puutteelliseen, väärään tai mahdollisesti jopa valheelliseen tietoon perustuva vaikuttaminen tulee helpommin ilmi. Tämän lisäksi myös kansallisen turvallisuuden kannalta on tärkeää, ettei esimerkiksi ulkomainen vaikuttaminen meidän päättäjiimme tapahdu piilossa. Lobbaustiedot ovat tutkiville journalisteille ja kansalaisyhteiskunnalle tärkeitä välineitä väärinkäytösten paljastamiseksi.

On myös tärkeää huomata, että suuri osa avoimeen tietoon pohjautuvista innovaatioista on luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voinut ennakoida etukäteen.

On muita tärkeämpiä ja tehokkaampia tapoja vaikuttaa päätöksenteon läpinäkyvyyteen.

Vaikuttamis- tai lobbausrekisteri EI todellakaan ole aina keino lisätä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Itse asiassa aloitteessa puhutaan myös avoimen tiedon edistämisestä, esimerkiksi valtiopäiväasiakirjojen ja sidonnaisuusrekisterin osalta.

Jätimme aloitteesta POIS useita muita keinoja avoimuuden lisäämiseksi, mm. valiokuntien työn lausuntojen välitön julkisuus, mikä lisäisi julkista keskustelua.

Kannatamme sitä, että avoimuuteen suhtaudutaan kunnianhimoisesti, mutta myös pragmaattisesti. Ei pidä tuudittautua, että olisimme riittävän hyviä. Tähtäin on oltava korkealla, kokeilujen ja pienten askelten kautta kohti visioita.

Mitä jäi puuttumaan, mikä askarruttaa? Ota yhteyttä.